Näyttämötaide

Näyttämötaide tunnetaan myös teatteritaiteen nimellä. Taidemuoto on kiinnostava ja sitä on mahdollista harrastaa vapaa-ajalla omaksi ilokseen tai sitten ammattilaisena teatterissa. Tässä jutussa käsitellään länsimaisen teatterin historiaa, kuuluisia näytelmiä ja näyttelijöitä sekä sitä, missä on mahdollista opiskella teatterialaa. Länsimaisen teatterin juuret ulottuvat antiikin Kreikkaan, jossa kaupunkivaltioiden asukkaiden velvollisuuksiin kuului osallistua teatteriesitysten kustannuksien kattamiseen. Teatterin katsotaan saaneensa alkunsa noin 550 eKr. kreikkalaisjumala Dionysoksen kunniaksi järjestetyissä juhlissa, jossa juhlarituaaleihin osallistui myös kuoro eli ”khoros”.

Kuoron johtajana toiminut henkilö muuttui näyttelijäksi, kun kuoron ja johtajan vuoropuhelu lisääntyi. Sittemmin näyttelijöiden määrä kasvoi ja he käyttivät naamioita. Huomionarvoista on se, että tuohon aikaan näyttelijöinä saivat toimia vain miehet. Kreikkalainen teatteri ei ollut irrallaan sitä ympäröivästä yhteiskunnasta ja näytelmistä oli löydettävissä elementtejä niin uskonnollisista rituaaleista kuin myös poliittisesta vaikuttamisestakin. Kreikkalaisen teatterin vaikutus näkyy nykypäivänä esimerkiksi siinä, että sana ”theatron” tarkoitti aikanaan katsomoa, mutta monet kielet ovat johtaneet siitä teatteri-sanan.

Esimerkkejä kreikkalaisista näytelmistä

Kreikkalaisia teatterin näytelmälajeja oli kolme: tragedia, komedia ja satyyrinäytelmä. Tragedian piirteisiin kuului, että niissä päähenkilö joutui toivottomaan tilanteeseen. Syynä olivat jumalat tai kohtalo, ja päähenkilö oli itsessään syytön – tilanne, josta syntyy tragedia. Tragedioissa käsiteltiin esimerkiksi yksilön ja ulkoisen maailman suhdetta tai ihmisen ja jumalten välistä suhdetta. Muita käsiteltäviä aiheita olivat esimerkiksi olemassaoloon liittyvät kysymykset sekä rikoksen ja rangaistuksen aihepiiri. Kuuluisista kreikkalaisista tragediakirjailijoista voidaan mainita esimerkiksi Aiskhylos, Sofokles ja Euripides, jotka vaikuttivat vuosina 490-406 eKr.

Komedia puolestaan käsitteli kevyempiä aiheita ja niissä pilkattiin usein poliitikkoja tai tunnettuja ihmisiä. Klassisessa attikalaisessa tai ateenalaisessa komediassa tehdään usein jako kolmeen eri aikakauteen, eli vanhaan komediaan, keskikomediaan ja uuteen komediaan. Aristoteles kirjoitti aikanaan, että komedia pohjautui varhaisempiin falloslauluihin ja kuvaili, että komediassa jäljitellään kehnompia ihmisiä, mutta ei pahuuden kaikkien muotojen, “vaan häpeään kuuluvan naurettavuuden osalta”. Kreikkalaista komediaa on myös kutsuttu viimeiseksi suurista runouden lajeista, joita kreikkalaiset lahjoittivat maailmalle.

Shakespearen näytelmät

Englantilaisessa teatterissa ei ole toista yhtä suurta nimeä kuin William Shakespeare, joka eli vuosina 1564-1616. Shakespeare mullisti tarinankerronnan ja jätti jälkeensä perinnön, jonka varaan etenkin esittävät taiteet ja draama rakentavat tänäkin päivänä. Shakespearen aikaan komedioiden henkilöt oli kirjoitettu stereotyyppien mukaan (mm. rakastunut tytär, ahne isä jne.), mutta Shakespeare rikkoi tämän kaavan. Hän oli ensimmäinen, joka toi komedioihin henkilöhahmoja, jotka eivät olleet pelkästään hyviä tai pahoja. Tämän lisäksi heille saattoi tapahtua traagisia asioita.

Näin Shakespeare loi tragikomedian, jota käytetään edelleen tapana kertoa asioita. Tässä mielessä voidaan siis sanoa, että Shakespeare on modernin tarinankerronnan isä. Toinen merkittävä seikka Shakespearen tuotannossa on se, että hän loi modernin ihmisen ennen aikojaan. Kyseessä on Hamlet, joka ei kykene klassiseen sankaruuteen vaan tulee hulluksi ja kaikki kuolevat. Ratkaisu oli aikanaan vallankumouksellinen teatterin maailmassa. Shakespeare myös yhdisti ylevää tekstiä ja alatyylistä ilmaisua. Yhdessä kohtauksessa voidaan käyttää jylhää kieltä ja seuraavassa taas ronskeja ilmaisuja.

Kuuluisia teatterinäyttelijöitä

Monet näyttelijät tähtäävät elokuva- tai televisiouralle, mutta toiset taas luovat uraa teatterin puolella. Ihanteellisessa tapauksessa on mahdollista yhdistää molemmat. Yllättävän monet tunnetut elokuvatähdet ovat itse asiassa enemmän kotonaan teatterin lavalla kuin kameroiden edessä. Kaikkien aikojen parasta teatterinäyttelijää on mahdotonta valita, mutta tietyt nimet nousevat esille, kun tätä kysymystä pohditaan. Laurence Olivierista on sanottu, että hänen tekemänsä elokuvat antavat näytteen siitä lahjakkuudesta, jota monet eivät koskaan päässeet katsomaan hänen esiintyessään teatterissa.

James Bond elokuvista monelle tuttu Judi Dench puolestaan voitti erään kyselyn, jossa tiedusteltiin kaikkien aikojen parasta teatterinäyttelijää. Taakse jäivät mm. Olivier ja John Gielgud. Dench voitti Oscarin elokuvasta “Rakastunut Shakespeare” (1998), jossa hän näytteli kuningatar Elisabeth ensimmäistä. Denchin taakse jäi myös mm. Paul Scofield, joka oli teatterin lisäksi tuttu mm. elokuvasta “Kunnian mies” (1966). Maggie Smith, joka tunnetaan mm. Downton Abbey -sarjasta, on myös sijoittunut hyvin parasta teatterinäyttelijää etsittäessä.

Teatterin eri muodot

Tähän mennessä olemme käsitelleet perinteistä puheteatteria ja siihen liittyviä näytelmiä ja näyttelijöitä, mutta teatterilla on myös muita muotoja. Ehkä tunnetuin muoto puheteatterin lisäksi on musikaaliteatteri, jossa näyttelijät myös laulavat. Kuuluisista teatterimusikaaleista voidaan mainita Cats, Annie mestariampuja, Viulunsoittaja katolla, My Fair lady, Les Misérables ja Oopperan kummitus. Tanssiteatteri puolestaan yhdistää teatteria, tanssia ja joskus sirkustaidettakin. Yhteisöteatterissa myös yleisö pääsee usein osallistumaan esitykseen pelkän katsomisen sijaan. Näiden lisäksi on tietysti harrastajateatteri, ja Suomessa harrastajateatteriliittoon kuuluu lähes 540 harrastajateatteria.

Missä voi opiskella teatterialaa?

Mikäli ura näyttelijänä alkoi kiinnostaa, alaa voi opiskella Suomessa Helsingin Teatterikorkeakoulussa ja Tampereen yliopistossa. Teatteria voi tutkia myös akateemisena tieteenä, Tampereen yliopistossa voi suorittaa teatterin ja draaman tutkimuksen opintoja ja Helsingin yliopistossa on tarjolla teatteritiedettä. Jyväskylän yliopistossa on taas mahdollista opiskella draamakasvatusta, ja mikäli yhdistää opinnot pedagogisiin opintoihin, voi toimia draamaopettajana. Ulkomaisista kuuluisista teatterikouluista voidaan mainita lontoolainen Royal Academy of Dramatic Art (lyh. RADA), josta valmistuivat mm. Kenneth Branagh, Anthony Hopkins, Tom Hiddleston ja John Hunt.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *