Onko taiteellistaminen hyväksi yhteiskunnalle?

Tuskinpa kukaan voi olla rehellisesti eri mieltä siitä, etteikö joitakin vuosikymmeniä sitten alkanut kaupungistuminen, tai urbanisaatio, olisi muuttanut suomalaisenkin yhteiskunnan rakennetta. Läpi koko inhimillisen sivilisaatiohistorian ajan ihmiset ovat asuneet enemmän tai vähemmän nykyaikaisia kaupunkeja muistuttavissa yhteisöissä, mutta omalla ajallamme on kuitenkin muutamia, tunnistettavia piirteitä, joiden vaikutukset jakavat ihmisten mielipiteitä niin kaupunginvaltuustoissa kuin lehtien yleisönosastokirjoituksissa ja verkon keskustelufoorumeilla. Nykyaikaa voi tarkastella monesta näkövinkkelistä, mutta yksi yleisimmistä aiheista koskee kaupunkitilan kaupallistumista.

Laajemmassa mittakaavassa tarkasteltuna kaupunkitilan luonnetta ja ominaisuuksia käsittelevät äänenpainot tapaavat tulla eri puolilta poliittista kenttää. Yleisesti ottaen konservatiivisemmat näkemykset tuntuvat puoltavan kaupallisten intressiryhmien julkisen tilan haltuunottoa, mutta täysin yksipuolisia ne eivät kuitenkaan ole. Merkittävä osa kaupunkitilan kaupallista luonnetta kyseenalaistavista esityksistä ja äänenpainoista tulee useimmiten poliittisen kentän liberaalimmalta laidalta. Viime vuosina varsinkin vastustavat kannanotot ovat lientyneet ja muun muassa pelot taiteellistamisen johtamisesta arkipäiväiseen vandalismiin ovat hitaasti hävinneet julkisesta keskustelusta.

Taiteellistamisen monet muodot

Taiteellistaminen on yksi kynnyskysymyksistä kaupungistumisen eri vaiheiden ytimessä. Monien kaupunkien arvoissa esitellään monimuotoisuuteen ja omaperäisyyteen viittaavia visioita ja arvoja, sillä elävää kaupunkia pidetään taloudellisesti kutsuvana, ihmisläheisenä ja kehittymiskelpoisena. Taiteellistamisen näkökulmasta tarkasteltuna kaupunkitilassa on paljon hukkapinta-alaa. Varsinkin vanhoissa teollisuuskaupungeissa on monia käytöstä jo poistettuja rakennuksia ja muita kohteita, jotka ovat jääneen niin sanotusti kesannolle ja ovat juuri siksi otollisia taiteellistamiselle. Alustaksi taiteelle on otettu esimerkiksi sähkömuuntajia ja muita pienempiä pintoja.

Yksi taiteellistamisen muoto, joka toimi pitkään koko taiteellistamiskeskustelun riippakivenä oli graffitit. Ne ovat epäilemättä vanhimpia tunnistettuja taiteellistamisen tyyppejä. Monet tunnistavat myös julkisessa tilassa esitellyt valokuvat taiteellistamisena, mitä ne ovatkin. Aivan viime vuosina myös suomalaisissa maakuntakaupungeissa on ryhdytty näkemään taiteellistaminen uudessa valossa – kirjaimellisesti. Pitkän ja pimeän talven maassa erilaiset valotaideteokset ovat löytäneet ja vakiinnuttaneet paikkansa. Hetki sitten seinämaalaus saatettiin nähdä turhana, mutta monien mielestä taidokkaat muraalit ovat mitä näyttävämpiä ja lisäävät tilojen houkuttelevuutta huomattavasti.

Taiteellistaminen: turhaa vai tarpeellista?

Kotimaista kulttuurikeskustelua ei hyvällä tahdollakaan voi kutsua vivahteikkaaksi, saati intohimoiseksi. Kaupunkitilan kehittämistä on tarkasteltu hyvin pitkään erittäin kärjistettyjä hyötynäkökulmia painottavia argumentteja esittäen. Varsinkin teollistuneissa kaupungeissa, joissa kaupungistuminen on jo pitkällä, rakennuskantaan on tavattu suhtautua puhtaasti välinearvoisesti, mikä on johtanut moneen jälkikäteen surkuteltuun purkuratkaisuun. Samaan aikaan yleisönosastokirjoitusten aiheeksi on kuitenkin varsin taajaan valikoitunut ihmisten ja varsinkin nuorison apaattisuus. Nykyperspektiivistä tarkastellen ei ole vaikeaa nähdä näiden asioiden välistä selkeää yhteyttä.

Kaupunkitila, joka tuntuu kaupungin asukkaista siltä, että sen kaiken merkityksen määrittelee jokin institutionaalinen taho tai taloudellinen intressi, ei saa ihmisiä tuntemaan omistajuutta. Tämä ei ole ainoastaan humanistien toiveajattelua vaan tutkittu tosiasia. Jos kaupunkitilassa ei näy, että siinä on tilaa myös ihmisille itselleen, sillä on tutkitusti muun muassa laittomia graffiteja ja yleistä ilkivaltaa vähentäviä vaikutuksia. Kaikkea ei tietenkään saa kitkettyä koskaan pois, mutta jos taiteellistaminen saa ihmiset välittämään ympäristöstään, se on pieni hinta maksettavaksi.

“Tee se itse” taiteellistamisen välineenä

Vaikka yllättävän moni varsinkin vanhemmista ihmisistä on halukas myöntämään oikean taiteellistamisen viitan vain ja ainoastaan julkishallinnon haarojen sallimille, järjestämille tai tilaamille taideteoksille kaupunkitilassa, on taiteellistaminen pohjimmiltaan hyvin ihmislähtöinen ajatus ja idea. Tee se itse ja ITE, eli itse tehty elämä ovat hyvin läheisiä käsitteitä ja ilmiöitä varsinkin ruohonjuuritason taiteellistamiselle. Merkittävin ero onkin yksityisen ja julkisen väliin useissa yhteyksissä kuviteltu jyrkkä raja. Taiteellistaminen kuitenkin pyrkii häivyttämään tuota rajaa ja osin kyseenalaistamaan sen kokonaan olemassaolollaan.

Yksi viime vuosien mielenkiintoisimmista ja omalla tavallaan hellyttävimmistä taiteellistamisen ilmiöistä on epäilemättä neulegraffitit. Vaikka nimi saattaakin tuoda mieleen myös negatiivisia mielleyhtymiä herättävän katutaiteen, eli graffitin, kyseessä on kuitenkin taidemuoto, joka on luonteeltaan jotain ihan muuta. Käytännössä neulegraffiti on vain julkiseen tilaan tavalla tai toisella ripustettu neule. Tämä tekstiilipohjaista katutaiteen variaatiota on pidetty myös viranomaisten näkökulmasta lähes täysin harmittomana, varsinkin kun neuleet ripustetaan elottomien esineiden, kuten kivien ja sähköpylväiden ympärille.

Meidän kaikkien kaupunki

Kaupungistumisen ja kaupunkien kriitikot ovat jo vuosisatoja argumentoineet varsinkin jälkiteollistuneessa yhteiskunnassa, että ihminen tuntee itsensä osattomaksi ja kanssaihmisistään vieraantuneeksi. Tällaiset ajatukset ovat tietysti arvokkaita ja niitä on syytä kunnioittaa ainakin osana kaupunkitilan historiaa koskevaa diskurssia, mutta käytännössä niillä tulisi olla vain kuriositeettiarvoa, kun puhutaan tämän päivän kaupunkitilasta ja ihmisistä, jotka elävät sen keskellä. Ihminen on ainoa taidetta tekevä eläin tällä planeetalla ja siksi sen tulisi näkyä myös siellä missä ihmiset ovat.

Taiteellistaminen on subjektiivista

Taiteellistaminen on mielenkiintoinen ja monisyinen ilmiö, joka on eri muodoissaan ja osiltaan ollut yleisen keskustelun aiheena tavalla tai toisella jo useiden vuosikymmenten ajan. Ihmisten suhtautuminen siihen on muuttunut ja kehittynyt ajan saatossa ja tänä päivänä useimmat suhtautuvat moniin taiteellistamisen ilmiöihin korkeintaankin välinpitämättömästi. Ihmisille itselleen taiteellistaminen avaa aivan uudenlaisen tavan olla yhteydessä ja vaikuttaa heitä ympäröivään kaupunkitilaan. Konsteja ja välineitä on monia ja tuloksena on useimmiten inhimillisempi kaupunki kaikille siellä asuville.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *