Taiteen tyylisuunnat

Tunnettuja suuntauksia ovat muun muassa gotiikka, renessanssi, manierismi, barokki, rokokoo, klassisimi, romantiikka, naturalismi, impressionismi, ekspressionismi, primitivismi, symbolismi, art deco, futurismi, surrealismi, naivismi ja sosialistinen realismi. Lista ei ole kattava, vaan taidesuuntauksia on vielä paljon muitakin. Viime vuosina suuntauksia on tullut paljon lisää, esimerkiksi pop-taide, kineettinen taide, arte povera, graffititaide, postmodernismi ja videotaide. Aiemmin taidesuuntauksien rajat olivat selkeitä, ja tiettyä aikakautta kuvasti yleensä yksi tietty taidesuuntaus. Nykyään useita suuntauksia elää rinnakkain ja niitä yhdistellään varsin vapaasti.

Aloitamme tyylisuuntien tarkastelun gotiikasta. Gotiikan ajan maalaukset olivat sidoksissa katoliseen kirkkoon ja keskeisiä aiheita olivat Kristuksen kärsimys ja ylösnousemus sekä neitsyt Maria. Tyylisuunta kehittyi Ranskassa romaanisesta taiteesta 1100-luvun puolivälissä. Goottista maalaustaidetta tehtiin ympäri Länsi-Eurooppaa. Ranskassa gotiikan maalaustaide ajoittuu 1100-luvulta 1530-luvulle. Goottinen maalaustaide oli suosittua myös Italiassa, jossa sen tunnetuin edustaja oli Giotto. Gotiikan taide kehittyi 1400-luvulla yhtenäiseksi tyyliksi, josta käytetään usein nimitystä kansainvälinen gotiikka. Goottinen kirkkomaalaus oli aluksi pääasiassa seinämaalausta, mutta 1300-luvulla maalatut paneelit yleistyivät.

Renessanssi ja manierismi

Renessanssi on yksi maailman tunnetuimmista tyylisuunnista. Kyseessä on taidehistoriallinen muutos keskiajalta kohti uutta aikaa. Firenzeä pidetään yleisesti renessanssin keskuksena, ja kaupunki onkin erinomainen kohde matkailijalle, joka haluaa tutustua paremmin renessanssiajan taiteeseen. Renessanssille tyypillistä on antiikin ihailu. Kuuluisia renessanssikauden taiteilijoita ovat muun muassa Leonardo da Vinci, Michelangelo ja Raffaello. Renessanssi jaetaan usein varhais-, täys- ja myöhäisrenessanssiin. Ihmisen kuvaaminen oli yleistä renessanssiajan maalaustaiteessa. Myös maisemakuvaus oli varsin yleistä, erityisesti Venetsiassa, joka toimi maisemamaalauksen keskuksena.

Manierismin tyylisuunalle tyypillistä oli liioittelu ja klassisen harmonian murtaminen. Henkilöhahmot olivat keskeisessä osassa manieristisessa maalaustaiteessa. Manierismin kulta-aikaa oli 1500-luku, mutta nimitys tälle tyylisuunnalle annettiin vasta 1600-luvulla. Yleisesti se viittaa renessanssin ja barokin väliseen aikaan. Manierismi sai alkunsa Italiasta ja termi tulee italian kielen sanasta maniera, jolla viitataan 1500-luvun tyyliin tai tapaan. Italiasta manierismi levisi Espanjaan, Ranskaan, Hollantiin ja Saksaan. Manierismi voidaan katsoa kritiikkinä renessanssin täydellisyyteen ja harmoniaan pyrkivää taidetta kohtaan.

Impressionismi ja ekspressionismi

Impressionismi viittaa ranskalaiseen tyylisuuntaukseen, jonka edustajia kutsuttiin impressionisteiksi. Kuuluisia impressionisteja ovat muun muassa Claude Monet, Paul Cezanne ja Eduard Manet. Impressionisteille tärkeää oli valo ja sen eri vivahteet. Impressionistiselle taiteelle keskeistä on värin ja valon kuvaaminen, joka usein on aihetta merkityksellisempää. Ihmiset olivat usein pääosassa impressionistisessa taiteessa, mutta ei suinkaan aina. Suosittuja olivat esimerkiksi katunäkymät ja porvariston suosimat huvittelupaikat. Impressionisteille tyypillistä on ulkoilmamaalaus. Impressionismin vaikutus oli erittäin merkittävä myös myöhempien aikojen taiteeseen.

Ekspressionismi syntyi kritiikkinä impressionismille. Ekspressionistit pyrkivät välittämään emotionaalisen ilmaisun kautta taiteilijan sisäistä näkemystä. Ekspressionistit korostivat siis ihmisen sisäistä tilaa, ja suuntauksessa ulkoinen todellisuus pyritään hävittämään. Yksi kuuluisimmista ekspressionistisen tyylisuunnan edustajista on Vincent Van Gogh. Erittäin tunnettu maalaus taas on norjalaisen Edvard Munchin teos Huuto. Saksalaista ekspressionismia edusti Die Brucke -ryhmä. Se pyrki ottamaan kantaa yhteiskunnallisiin kysymyksiin. Die Brucken taiteessa ihminen luonnossa ja alastomuus olivat keskeisessä osassa, ja myös kaupunkien kuvaaminen oli usein heille tärkeää.

Realistinen suuntaus

Realismi taiteessa pyrkii esittämään kuvia mahdollisimman todenmukaisesti. Realismi esittäytyy vastakohtana abstraktille taiteelle. Realismi ajoittuu erityisesti 1800-luvulle romantiikan jälkeiseen aikaan, mutta realismin eri muodot ovat olleet suosittuja maalaustaiteessa myös myöhemminkin. Yksi tunnetuimmista realismin edustajista oli ranskalainen Gustave Goubert, jonka talonpoikaiskuvaukset toivat esiin kansan todellisuutta. Realistinen taide oli suosittua myös 1800-luvun Venäjällä, jossa sen tunnetuin edustaja oli Ilya Repin. Realisteille tärkeää olikin nimenomaan kuvata omaa aikakautta ja välttää abstrakteja ideoita ja totuuden vääristelyä.

Jatkamme vielä realistisen tyylisuunnan tarkastelua. Sosialistinen realismi sai vaikutteita realismin teoriasta. Sen tavoitteena oli luoda myönteistä kuvaa sosialistisesta järjestelmästä ja antaa arvoa työlle ja työntekijöille. Sosialistisen realismin taideteokset esittivätkin usein sosiaalista ja taloudellista edistystä. Myös uusrealismi perustuu nimensä mukaan realistiselle teorialle. Esimerkiksi pop-taidetta ja fotorealismia nimitetään uusrealistisiksi suuntauksiksi. Uusrealismille tyypillistä on jonkun arkisen aiheen yksityiskohtainen kuvaus, esimerkiksi ruuvit ja mutterit voivat olla teoksen pääkohteena. Uusrealistit käyttävät esimerkiksi runsaasti rojuja taiteessaan.

Surrealistinen taide

Seuraavaksi tarkastelemme surrealistista taidetta. Surrealistinen suuntaus on tuttua monelle Salvador Dalin taiteesta. Tälle suuntaukselle ominaista on unenomaiset, ehkä jopa irrationaaliset sommitelmat. Surrealistit pyrkivät kuvaamaan ihmisen tiedostamatonta sielunelämää. He löytävätkin usein innoituksensa unista. Surrealismi sai aikanaan vaikutteita erityisesti dadaismista, ja monet tämän suuntauksen edustajista liittyivätkin surrealisteihin. Surrealismi omaksui myös vaikutteita italialaisen De Chiricon metafyysisestä maalaustaiteesta. Muita keskeisiä taiteilijoita olivat esimerkiksi Max Ernst ja Joan Miro. Surrealismi vaikutti myöhemmin esimerkiksi abstraktin ekspressionismin syntyyn.

Postmoderni taide

Postmodernismi tarkoittaa modernismin jälkeen tulevaa aikakautta. Se on käsitteenä hyvin kiistelty ja monimerkityksellinen, ja postmodernistista taidetta onkin vaikea kuvailla lyhyesti. Postmodernismille tyypillistä on kriittisyys aatteita kohtaan ja postmodernille taiteelle tyypillistä onkin sekatyylisyys ja huumori, sekä taiteiden välisten rajojen häivyttäminen. Myös aiheet vaihtelevat runsaasti, mutta varsin yleistä on kuitenkin keskittyä arkisiin aiheisiin, esimerkiksi arkiesineisiin. Postmoderni taide syntyi 1960-luvulla ja sen vaikutukset näkyvät taiteessa edelleen. Tyypillistä postmodernille taiteelle on identiteetin tutkiminen.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *